20170630_155849228_iOS

Sydän juttelee viisaita – kuuletko sitä töissä ja kotona?

 

Workation – pako vapaudesta?

Osa meistä on ollut Suomen kesän aikana lomalla, osa töissä ja osa viettämättä workationia, eli tekemässä lomalla töitä läppärillä tai luurillaan. Lomalle laskeutuessa saattaa hirvittää, kun pitää muuntautua pelkäksi omaksi itsekseen ilman työminää ja miettiä, miten se oma elämä taas makasikaan yksin tai perheen parissa. Ristiriitaista kyllä, pää saattaa muuttua hyvin täydeksi loman alkaessa tyhjentymisen sijaan, kun työasiat muuttuvat minä-asioiksi. Moni pakenee päätään ja loman vapautta näennäistärkeiden työpostien hoitamiseen loman keskellä. Oikeasti kovin moni puhelu tai sähköposti ei ole niin kovin tärkeä, ettei sitä voisi ohjata jollekulle toiselle tai ottaa käsittelyyn muutaman viikon päästä loman jälkeen. Joillekin käytäntö tosin persoonasta riippuen voi tuoda mielenrauhaa ja vähentää stressiä, joten tässäkin jokaisen on hyvä kuunnella itseään.

Työnantajan ja työkavereiden kanssa pelisääntöjä on hyvä kirkastaa, jotta vaatimus workationista ei tule ainakaan siltä suunnalta. Joskus työyhteisö saattaa elää jopa kollektiivisessa harhassa: jatkuvaan valmiudessa olemiseen on ikään kuin ajauduttu, vaikka mikään osapuoli ei ole sitä halunnut, ja harvemmin se on välttämätöntä.

Jos ulkoista painetta ei ole, ja sormet lipsuvat sähköpostin ääreen lomalla ikään kuin tavan vuoksi ja tahtomatta, niin oma itsekuri ja itsensä johtamisen taidot pitää herätellä. Sähköpostit voi korvata vaikka pelikorteilla tai hyvällä kirjalla, jos se auttaa vieroituksessa. Tavalla tai toisella aivojen pitää saada vaihtelua ja lepoa.

Elämä on erilaisia jaksoja, kuin pieniä vuodenaikoja elämämme sisällä. Uusi paluu arkeen on myös mahdollisuus muuttaa jotakin. Jos lomalla onnistuit olemaan enemmän läsnä perheesi tai itsesi kanssa, voisit jatkaa tapaa palattuasi töihin. Joitain lomarutiineja voi jatkaa työelämän alettuakin, ja kesääkin voi venyttää mielessään vaikka lokakuulle saakka. Kesähän on lopulta vain mielentila – niin se ainakin toteutuu parhaiten.

Pieni tovi pysähtymiselle

Mikä opettaisi läsnä olemiseen läheisten ja itsensä kanssa arjessa? Jos emme viime aikoina ole juurikaan kuunnelleet sydäntämme, voi lomalla koittaa tyhjyys. Jokaisessa ihmisessä on paljon käyttämättömiä vahvuuksia, unohtuneita toiveita ja voimavaroja. Miten meidän käy, jos hukkaamme itsemme tai mikä myös on tavallista, emme ole koskaan edes löytäneet sitä? Mistä voimme tunnistaa meille aidosti ja syvästi tärkeät asiat? Kun ihminen alkaa puhua jostakin itselleen tärkeästä, hänen silmänsä alkavat loistaa ja joskus ne jopa kostuvat. Silloin sydän on mukana, ja asia liittyy kiinteästi ihmisen omiin arvoihin. Mistä sinä saattaisit tällaisessa tilanteessa puhua?

Monella sydämen kuuntelu jää puolitiehen ruuhkavuosien tai muun elämäntilannetta hallitsevan arjen keskellä. Elämä on aaltoliikettä, ja joskus itsetutkiskeluun on enemmän resursseja kuin joskus toiste. Pysähtyminen tekee silti aina hyvää, ja omien arvojen kuulostelun voi muuttaa myös tavaksi. Jos terveys ja perhe ovat arvoasteikollasi korkealla, miksi käytät suurimman osan ajasta ja energiastasi johonkin muuhun? Priorisoi terveytesi, ole läsnä läheisillesi, niin voit hyvillä mielin tehdä kohtuullisen määrän työtä, usein tällä tavalla kokonaisuutena jopa tuottavammin. Kyse on tasapainosta, joka on jokaisella vähän erilainen.

Lopulta muutos edellyttää hyvin yksinkertaisia asioita: tärkeiden asioiden tekemistä ja vähemmän tärkeiden tekemättä jättämistä ja rohkeaa omien toiveiden ja sydämen kuuntelemista. Tasapaino ja ilo löytyvät vähitellen, ja kun niin tapahtuu, hyvä alkaa levitä ympärilleen töissä ja kotona. Myös työnantajan on hyvä muistaa, että yksilö on lopulta ainoa resurssi, mitä työnantajalla on käytettävissään. Modernissa työssä työnantajan vastuu ja yksilön vastuu omasta itsestään korostuvat rinta rinnan. Mahdollisimman monen työntekijän vastuunotto omasta elämästään pakottaa myös työnantajan tarkistamaan omia prosessejaan. Kyse on tanssista ja siitä, kuka vie.

Sinä olet paljon ja riittävästi

Liisa Ihmemaassa-elokuvassa Hullu Hatuntekijä on huolissaan Liisasta ja toteaa: “‎You’re not the same as you were before,” he said. “You were much more… muchier… you’ve lost your muchness.” Samaa voisi sanoa elokuvan Hatuntekijästä itsestään, joka oli joutunut luopumaan ammatistaan olosuhteiden pakosta. Jos rakastaa hattujen tekemistä, ei voi olla onnellinen, jos ei voi tehdä hattuja. Työ on monelle palkitseva osa elämää, ja sitä vaaliakseen tai sitä kohti pyrkiessään on huolehdittava myös omasta itsestä. Työnimu on positiivista stressiä, mutta sekin pitää osata hallita.

Termiin ”muchness” liittyy mielestäni myös näkemys riittävän hyvästä, joka on jo paljon. Voisin kuvitella, että ”muchness” on kokonaisvaltainen mielentila, jossa ihminen kokee olevansa riittävä, toimivansa omien arvojensa mukaan, kokevansa onnistumisen iloa ja olevansa hyödyksi omia vahvuuksia hyödyntäen – itseä unohtamatta ja itselleen rehellisesti. Onko sinun paljoutesi jo takataskussa? Jos ei, niin tee löytöretki*.

*Löytöretkelle pääsee myös Movendos Wellness Coaching-valmennuksen avulla. Yksilöllinen, arvopohjainen oikean valmentajan antama henkilökohtainen valmennus auttaa tunnistamaan itselle tärkeitä asioita ja lisäämään voimavaroja arjessa omasta elämäntilanteesta käsin. Tällä hetkellä toteutamme valmennuksia yritysten ja julkisten organisaatioiden työntekijöille. Osoitamme aina myös valmennuksen vaikuttavuuden.

Muutosajattelumme perustuu pienten askelten filosofiaan, jossa sovellamme käyttäytymismuutoksen teoreettisia malleja ja kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä. Näemme ihmisen kokonaisuutena, jonka elämä muodostuu monenlaisista elämän ja hyvinvoinnin osa-alueista. Pieni muutos toisaalla voi vaikuttaa merkittävästi myös toisella elämän osa-alueella. Tätä näkemystä hyödynnämme sekä kehittämässämme terveysteknologiassa että omissa yksilövalmennuksissamme. 

***

Blogin kirjoittaja on Movendoksen asiakkuusjohtaja Paula Mäkeläinen, joka toimii tiiviisti yritysten, työterveyden ja palvelukehityksen rajapinnassa.