Mukavuusalueen tukaluus ja tsempin taika

Saapunut sähköposti vilkkuu luurissa ja näytön nurkassa. Neljä välilehteä on auki yhtäaikaa, puhelin soi viidesti. Hallinnan tunne katoaa ja mielen valtaa riittämättömyyden tunne. Mitä olin tekemässä, minne menossa seuraavaksi? Serminaapurilla edellinen ilta on venähtänyt ja unet jääneet vähiin ”yhden” keppanan jäljiltä. Yhdellä on hyvä kunto, mutta stressitasot punaisella. Toisella on kunto rapaterässä, mutta työmotivaatio kohdallaan.

Työntekijöiden ominaisuuksien yhdistelmiä riittää loputtomiin. Työnantajien ja organisaatiotapojen kirjo on vähintään yhtä suuri. Yhteistä työnteon ytimessä ovat yksilö ja tapa, miten ihminen toimii ja omaksuu muutoksia arjessa. Useimmat työhyvinvointipalvelut eivät ole riittävän yksilöllisiä tai ne kattavat vain tietyn hyvinvoinnin osa-alueen. Työhyvinvointiprojekti ei välttämättä kannusta uusien tapojen omaksumiseen osana arkea ja tuettuna, vaan kertarytinällä tai yksin. Ihminen on luonteeltaan laiska ja halukas pysymään mukavuusalueellaan, vaikka tämä alue olisi ahdas ja hiertävä. Siksi tuki arjessa ratkaisee.

Työhyvinvoinnin valmennusprojektit ovat yleensä myönteinen signaali yrityksen johdolta. Investointi maksaa, joten tuloksilla pitäisi olla suurin merkitys: saadaanko panostuksella aikaan aitoa hyvinvoinnin kohenemista yksilötasolla? Tyhypäiviksi ristityt hengennostatuspäivät ovat nekin joskus tarpeellisia, mutta useimmille siitä koituu päänsärkyä tai hyvin lyhytlentoinen virkistys. Henkilöstön yhteiset koulutukset työarjenhallintaan ovat paikallaan nekin, mutta jäävätkö käytännöt pysyvyksi? Arki nielaisee helposti hyvätkin aikeet ja ohjeistukset.

Tavoitteellisessa muutoksessa henkilökohtaisen valmentajan tuki ja kannustus tuovat paremman ja pysyvämmän lopputuloksen. Valmentajan ohella tärkein arkista muutosta tukeva ominaisuus on valmennettavan motivaatio. Se ajaa eteenpäin silloinkin, kun arjen vastukset kovenevat. Yksilöllinen valmennusohjelma, joka soveltuu valmennettavan elämäntilanteeseen ja taustaan on omiaan herättämään motivaation. Kokonaisvaltainen lähestymistapa puolestaan tuo syvyyttä: työhyvinvoinnin näkökulmasta pelkkä kuntoremppa ei riitä, jos unta ei ole tarpeeksi tai päässä prakaa.

Valmentajan tapaamisiin yhdistettävällä etävalmennuksella työhyvinvoinnin valmennusjaksoa on mahdollista pidentää ja syventää, mikä vaikuttaa uusien tapojen omaksumiseen myönteisesti. Ihmisen tapojen pysyvä muutos vaatii 4-12 kuukauden prosessin, mieluiten asteittain sekä yksilön tarpeisiin ja elämäntilanteeseen räätälöiden. Valmentajan tuen tuominen osaksi työntekijän arkea on kustannustehokas tapa lisätä valmennuksen ja työhyvinvointi-investoinnin vaikuttavuutta.

Eläkeiän nostoaikeet, yhä nuorempien terveysongelmat työssä sekä työelämän muutos hajanaiseksi, pätkittäiseksi ja itsenäiseksi vaatii uudenlaista lähestymistapaa työssä jaksamisen tukemiseen. Olipa työ fyysistä puurtamista tai luovaa liikettä, niin yksilöä kannattaa paitsi kuunnella, myös tukea.